6. syyskuuta 2017 - Hengähdystauko
Nostan jalat sohvapöydälle ja huokaisen. Vihdoin vapaa viikonloppu. Päivä on kuitenkin tähän menessä tuntunut tyhjältä, kun ei ole sitä joka viikonloppuista kisahumua
ympärillä, eikä stressiä siitä onko Matruusi jo valmiina verryttelyyn ja Helle varustuksessa. Kaivan taskusta puhelimen ja suuntaan Keskustan heppafoorumille selailemaan
hevosmaailman kuulumiset. Etusivulle hyppää myynti-ilmoitus hollanninpuoliveritammasta ja miten löydänkin itseni jo kirjoittamasta tiedustelua tammasta. "Mitäs sä
noin keskittyneesti tsiigailet?" Sampo kysyy multa ja painan puhelimen äkillisesti rintaa vasten. "Ööh siis en mitään, pitäis tekemistä keksiä", takeltelin sanoissa ja
saman tien Sampo hyppää päälleni ja repii suoraan sanottuna puhelimen käsistäni. "Mä arvasin, että uus hevonen, mä tiesin tän! Kaunis, hyppää hyvin, ootkosä varma?" mies
pohtii ja jatkaa "No itseasiassa tarkemmin kun miettii, otetaan tää! Mä en oo heräteostosihmisiä, mutta joo laita tarjous". Nostin kulmiani ja nappasin puhelimen takaisin
jatkaen tarjouksen kirjoittamista.
Tasan viiden minsan päästä saan vastauksen. "Hei valmistele traileri, me lähetään hakemaan tamma meille" "Siis nytkö?" "N Y T." ja samalta istumalta kiskaisen toppaliivin
päälleni ja haen maasturin, jonka ajan trailerin eteen. En mä tiedä uudesta hevosta, kaipa se meille sopeutuu. Hevosen myyjä oli ainakin vakuuttunut meidän hevosten
tuloksiin, joten tamman potentiaalin huomioon ottaen siitä tulee vähintään yhtä menestynyt, ellei menestyksekkäämpi. Huippuestehevonen in the making ja tervetuloa seuraamaan
prosessia.